Hitaat aamut on ehdottomasti mun suosikkeja. Mutta kenenpä ei? Toisaalta ilman tiukkoja arkiaamuja, ei viikonloppu,- tai loma-aamut tuntuisi ehkä niin erikoisen hyvältä. Viikonloppu aamuina saatan aamupalan jälkeen mennä toisen kahvikupin kanssa takaisin sänkyyn lukemaan hetkeksi tai esimerkiksi kirjoittamaan blogipostausta, niin kuin nyt:)

Olen aikamoinen suorittaja, etenkin arkisin. En pysty aamulla lähtemään töihin jos sängyt ei ole pedattu, koti suhtkoht kunnossa ja astianpesukone täytetty likaisilla astioilla (niitähän ei jätetä lojumaan:). Se mikä minussa on kasvattajana ehkä huonoa on kärsimättömyys. Kun tulen töistä kotiin on useimmiten vanhempi poikani jo jääkiekko harkoissa. Poikani on kuitenkin viettänyt aikaa kotona pari tuntia koulun ja treenien välissä ja likaiset astiat odottaa ruokapöydällä, eteisestä voin poimia repun, yleensä myös sählymailan millä on pelattu koulussa (Miksi se pitää tuoda sisälle.. Murr..) Siitä että matot on hieman rullalla ja erinäisiä vaatekappaleita lattialla voin todeta hänelle tulleen lopulta kiire treeneihin. Monta kertaa olen ajatellut että annan sotkujen olla ja poika saa kotiin tullessaan siivota jälkensä. Elän tämän ajatuksen kanssa ehkä 15 minuuttia, jonka jälkeen siivoan sotkut, koska tunnen oloni kiukkuiseksi sotkujen takia. Joskus olen jopa ottanut kuvia hänen jättämistä sotkuista ja käymme ikuisuus keskustelua siitä että hänen pitää siivota omat jäljet ja aina vastaukseksi saan iloisen ”JOOJOO”.

Tämmöiset ongelmat on toki hyvin pieniä. Ja nyt lähinnä vain itseä huvittaa tämä oravanpyörä, minkä juuri kuvasin. Tänään kuitenkin nautin hitaasta aamusta ja aion jatkaa päivää samalla mentaliteetilla, mikä ei minulta aina onnistu.

Tässä talossa riittää sisällä tai ulkona aina jotain hommaa. Joskus vaan pitää osata laittaa laput silmille ja olla tuntematta siitä huonoa omatuntoa. Toisaalta taas pidän siitä että on paljon tekemistä, mutta hölläämisen taitokin on hyvä osata.

Ihanaa pääsiäistä ja pitkiä, hitaita aamuja kaikille! Etenkin suorittajille;)

-Jenni E.