Kävin useissa asuntonäytöissä, ennen kuin tulin katsomaan tätä taloa. Asunnot, joita olin käynyt katsomassa olivat ”ihan kivoja”, muttei kuitenkaan tullut sellaista tunnetta että tämä on se koti. Ennen kuin tämä talo kolahti kovaa…

Tein kolme tarjousta tästä talosta, ennen kuin viimeinen meni läpi. Aikaa kului toista kuukautta, mutta jotenkin jaksoin koko ajan uskoa että niin käy. Ja se kannatti. Olihan se aika iso päätös ostaa tällainen talo yksin, mutta tästä on muovautunut tukikohta ja paikka, jossa on hyvä olla. Todellinen koti.

Asiat mitkä eivät tule helpolla, niin niitä yleensä harvemmin ottaa itsestäänselvyytenä. Ihmisellä on kyky hävittää tärkeidenkin asioiden merkitys, jos niitä alkaa pitää itsestäänselvyytenä. Sen takia välillä on hyvä käydä oman elämän tärkeysjärjestystä läpi. Ja jos huomaa siellä olevan sekaannusta, korjata kurssia oikeaan suuntaan.

Pyrin luottamaan omaan intuitioon ja tunteeseen päätöksenteossa. Ne ohjaa ainakin omaa tekemistä todella paljon ja osittain toimii myös tiedostamatta.

Pidän Helsingin sykkeestä. Siitä että siellä on aina elämää ympärillä. Käyn viikottain työni puolesta Helsingissä ja hyvä ystäväni asuu siellä myös, jota näen usein. Olen monta kertaa puolivakavasti miettinyt sinne muuttamista. Yleensä nämä ajatukset ovat tulleet mieleen aamuruuhkissa moottoritiellä tai yleensäkin kun reissaaminen väsyttää, varsinkin talven pimeydessä. Kuitenkin kun tulen kotiin tuntuu se niin hyvältä että ajattelen tällaisen kombon olevan reissaamisen arvoista.

Tilanteet kuitenkin elää ja muuttuu, enkä usko että tämä tulee olemaan välttämättä se ”loppuelämän koti”. Mutta tähän elämäntilanteeseen ainakin ihan paras:)

-Jenni E.