On ollut aikamoinen matka!

Paljon oppimista ja kasvamista, työntekoa, unelmien saavuttamisia ja romuttumisia, matkustelua, äidiksi kasvamista, iloa, onnea ja kokemuksia. Kiva pysähtyä miettimään hetkeksi asioita, jotka ovat muovanneet itseäni. Tuntuu, että aika menee nopeasti ja mitä vanhemmaksi tulee sitä nopeammin se vain menee. Muistan nuorena kaikkien ”vanhojen ihmisten” hokeneen tuota ja nyt kai voin todeta ajattelevani samoin. Myös vakio ”oletpa sinä kasvanut”, kuluu nykyisin lausevarastoon, kun näen tuttujen lapsia, joita en ole hetkeen nähnyt.

Kiitollisuus.

Olen onnellinen siitä, että minulla on niin monta asiaa mistä saan olla kiitollinen. Terveys, pojat ja meidän Serranon perhe; eli siis vanhemmat ja sisarukset perheineen, ystävät, työ ja koti. Ydinasiat, joista muodostuu myös ihan perusarki. Arkea ei usein osata arvostaa, vaan odotetaan viikonloppuja ja eletään ”sitten kun” elämää. Olen itsekin sortunut tuohon, varsinkin silloin, jos odottaa jotain kovasti. Mutta toisaalta se ihan tavallinen elämä on just se juttu mikä kantaa. Ja tiedän, että sitä perusarkea vailla isoja huolia tulisi varmasti eniten ikävä, jos sattuisi jotain radikaaleja muutoksia elämässä, mihin itse ei voisi vaikuttaa.

Onnelliset hetket.

Kahvittelu iltaisin vanhempien luona, jossa puretaan kuulumisia ja puututaan toisten asioihin ja annetaan elämän ohjeita:D Mökki-illat, kodassa istuskelut ja grillailut. Poikien kanssa kiireetön television katsominen sohvalla, leipominen heille, yhteiset iltapalat ja aamuhalit.

Töissä sparrailu ja kun unohdumme välillä parantamaan maailmaa liiankin pitkäksi aikaa esimiehen ja tiimikollegan kanssa, niin että esimies on raapustanut kymmenkunta fläppikuvaa ajatuksistamme. Tai nauretaan mahat kippurassa ja pyyhitään naurun kyyneliä, jonkun ihan päättömän asian takia.

Aivan ihana siskoni, jonka kanssa voi puhua mistä vaan. Onnistumme usein ostamaan täysin samanlaisia vaatteita, joita emme ole nähneet vielä toistemme päällä ja yleensä vielä pukeutumaan niihin samaan aikaan. Olemme siskoni kanssa myös samassa työpaikassa, sekä käymme samalla kuntosalilla. Voi niitä hetkiä, kun olemme sopineet lounastreffit tai salitreffit ja kohtaamme samoissa vaatteissa!

Ystäväni kanssa pitkät puhelut ja juttutuokiot. Välillä viininmaisteluillat, mitkä venyykin aamuun, ehkä piipahtaen Erottajalla vaikkei pitänyt 😀

Vaikka joskus sunnuntaisin tuntuu siltä että viikonloppu voisi vielä jatkua, havahduin siihen, että en muista koska olisi aamulla tuntunut ikävältä lähteä töihin. Se on aika hyvin!

Tulevaisuus.

Jotenkin on sellainen kutina, että tämä seuraava kymmenen vuoden jakso tulee olemaan seesteisempi. Kaksikymppisenä oli vielä kasvun hetkiä (okei on niitä varmasti vieläkin edessä useita!), enemmän itsensä etsimistä. Pidemmän aikaa on ollut paljon varmempi olo siitä mitä haluaa elämältä ja itseltä sekä on hyvin luottavainen olo tulevan suhteen. Ikä on tuonut tiettyä armollisuutta. Joten tosi siistiä olla kolmekymmentä!

Veljeni ja hänen vaimonsa, sekä siskoni ja hänen miehensä järjestivät minulle aivan ihanan syntymäpäivän ♥ Kiitos siitä heille! Veljeni valmisti tapaksia (niin hyviä!!) ja veljeni vaimo teki ehkä parasta suklaakakkua ikinä! Olimme kaikki veljeni luona yötä ja myös hyvä ystäväni miehensä kanssa kävi kylässä. Vanhemmiltani ja siskoltani sain Michael Korsin laukun synttärilahjaksi ja Michael otettiin ilolla vastaan uudeksi rinnallakulkijaksi 😉 Toivottavasti tosin oikean korvikkeena vain hetken aikaa 😀

“Sydäntäsi et voi paeta. On siis parempi kuunnella, mitä sillä on asiaa.” – Paulo Coelho.–

Jenni E.

BLOGLOVIN