IHANA LAPIN LUONTO

Tähän maanantaihin herättiin ihan erilaisilla voimavaroilla. Kello ei ollut aamulla soimassa, koska tämä päivä on vielä lomaa töistä. Puoliltapäivin lähden Rovaniemelle ja jo iltapäivällä olen taas keskellä etelän hulinoita.

Päivät täällä Lapin huomassa on tullut vietettyä ihanaa kaavaa noudattaen. Aamulla nukuttu niin pitkään kuin on tuntunut hyvältä – yleensä yhdeksän aikoihin noustu ylös. Aamiainen syöty kaikessa rauhassa ja siitä sitten pakkailtu retkieväät ja lähdetty luonnon armoille. Useiden tuntureilla vaellettujen tuntien- ja kilometrien jälkeen takaisin kotiin. Vaatteissa ihana savuntuoksu. Sen jälkeen on saunottu ja tehty illallista. Loppuilta onkin hujahtanut takkatulen ääressä.

Oravanpyörässä hiljaisuutta ja itseään ei tarvitse kohdata, vaan voi mennä turvallisesti virran mukana. Täällä sitä pohtii ajattelemaan elämää ja näitä kuuluisia ruuhkavuosia. Vaikkei tällä hetkellä kevennystä niihin ole näköpiirissä, niin ainakin on löytynyt sopiva tapa nollata tilannetta. Ei sen kaikille tarvitse olla Lappi vaan se on jokaiselle omanlaisensa, tärkeintä olisi vain löytää se.

Perjantaina tuli vaellettua Soutajalla. Täällä ei mene selkeitä vaellusreittejä vaan jokainen voi tallata oman polkunsa. Koska tämä ei ole Kansallispuistoa, voi myös nuotion tehdä mieleiseen paikkaan.

Kotiinpäin tullessa Soutajalta törmäsimme Pyhäjärven rannassa poroihin. Tästä laumasta löytyi pari uteliasta ja rohkeaa yksilöä. Yleensä ne aina luikkii karkuun, kun yrittää mennä tekemään tuttavuutta. Mulla on vielä hakusessa se ”poroääni” jolla saisin houkuteltua heitä luokseni 😀

Toisena päivänä patikkareitti vei Noitatunturin ympäri. Noitatunturi on Saamelaisten vanha seitatunturi ja näin ollen pyhä paikka. Vaellusreitti on opasteissa merkitty mustaksi, eli vaativaksi. Haastetta aiheuttaa erityisesti juurakkoinen ja kivikkoinen maasto sekä jyrkkä nousu. Puuston loppumisen jälkeen jää vain lohkareista kivikkoa. Maisemat ovat niin upeat että se palkitsee kyllä raskaan nousun ja pienen tasapainoilun.

Oravalampi. Tästä alkaa kunnon kipuaminen ylös Noitatunturin huipulle.

huippuruska — Kuvassa järven takana oleva pieni tunturi on Soutaja, jossa vaelsin edellisenä päivänä. Tunturi jossa näkyy masto on Kultakero, eli siellä sijaitsee Pyhän laskettelukeskus.

Tästä jäätyneestä pienestä lammikosta tunturissa tuli mieleen Alvar Aallon muotoilemat maljakot. Alvar oli saanut inspiraatiota tuotantoonsa luonnosta. Täällä lapissa hieman jäätynyttä veden pintaa sanotaan riitteeksi.

pyhänkaste — Pyhänkasteenputous, johon vesi tulee Karhukurua pitkin virtaavasta tunturipurosta. Lampi johon Pyhänkasteenputous laskee on 12 metriä syvä.

Päivän aikana ilma muuttui aurinkoisesta pilviseksi ja paluumatkalla Noitatunturin reissulta sain kokea myös ensilumen. Talvi on lähellä – se on aistittavissa täällä pohjoisessa.