YHDEN AIKAKAUDEN LOPPU

YHDEN AIKAKAUDEN LOPPU

Olen rehellisesti sanottuna miettinyt monet kerrat mitä tänne kirjoitan. Mitä sanon erostamme. Tiedän ettei minun tarvitse sanoa siitä mitään. Mutta koska haluan jatkaa kirjoittamista niin tiedän etten voi vain ohittaa sitä. Julkisivu oli kuin kiiltokuva, mitä tämäkin blogi esitti. Mukana oli myös paljon puhdasta hyvää uskoa siitä että asiat voisivat asettua.

Olin tehnyt isoja liikkeitä – aika nopeasti. Ja jotenkin kaikki siihen liittyvä häpeä siitä että asiat eivät menneetkään niin kuin piti. En ehkä tehnytkään oikeita valintoja. En ehkä tuntenutkaan toista tarpeeksi.

Ensimmäinen viikko eron jälkeen meni sumussa, oli vaikea käsittää mitä kaikkea on tapahtunut, nytkö se sitten tapahtui. Epäilyä, surua, vihaa, pettymystä. Esirippu ei vain laskeutunut vaan se suorastaan romahti.

Sen jälkeen ajatukset ovat alkaneet asettua. Nykyhetki tuntuu todella hyvältä – rauhalliselta. Välillä joskus suuttumus vieläkin nostaa päätään ja olenkin yrittänyt ottaa kaikki tunteet vastaan ja kokea ne. Olen todellakin taas elossa.

Samaan aikaan tunnen suurta iloa ja onnea. Löysin siinä kaikessa sumussa itselleni ja pojilleni valtavan kivan kodin. Olemme asuneet uudessa kodissa jo useamman viikon ja olen sisustanut kotia ja tehnyt hankintoja. Jotenkin se parantaa.

Tottakai se kirpaisee että jo toisen kerran elämässä joudun luopumaan suunnitellusta tulevaisuudesta, ja sen tuomasta turvasta. Mutta samalla taas olen oppinut luottamaan tulevaan, ja siihen, että elämä todella kantaa. Lähempänä olen sitä, mikä tahdon olla itselleni ja muille. Hieman lähempänä taas sitä elämää, minkä tahdon itselleni ja lapsilleni suoda.

Tämä on henkilökohtaisin kirjoitus ikinä. Vaikka mielummin olisin halunnut ohittaa tämän kirjoituksen ja kirjoittaa vaikka uudesta upeasta ruskeasta nahkasohvasta, mikä kotiutuu meille muutaman viikon kuluttua. Oman elämän sanoiksi pukeminen tuntuu kuitenkin parantavalta. Ystävien, perheen ja tuttujen tuki ja lämmin vastaanotto on tuntunut suunnattoman hyvältä. Kiitos siitä.

Tuntuu kuin olisin herännyt henkiin. Elämä ei ole näyttänyt valoisaa puoltaan hetkeen, mutta elämä on välillä tällaista. Kurjilta jutuilta ei voi aina välttyä. Ymmärtää kuitenkin, että kaikki on väliaikaista ja itse voin valita tulevaisuuden suunnan. Ja se on ehdottomasti kirkkaampi ja valoisampi sävyiltään.

-Jenni E

VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN

VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN

Heipsan! Tammikuu on luonnollisesti lupausten lunastamisen ja elämäntapamuutosten aikaa. Itsellänikin vuodenvaihde tietää aina tilinpäätöstä edellisestä vuodesta ja on siis huikeaa itsereflektoinnin aikaa. Niin kuin viimeksi kirjoitin, niin aion pistää enemmän tarkkuutta terveyteen ja hyvinvointiin.

Kävin viime viikolla kehonkoostumusmittauksessa. Halusin tietää millainen lihas, -rasva% ja -nestetasapaino tällä hetkellä kropassani vallitsee. Painonhan näkee puntarilla ja sentit voi mitata mittanauhalla, mutta nyt oli syytä katsoa tilannetta tarkemmin. Ja hyvä että kävin. Perustilanne kunnossa, kaikki lukemat ns. “vihreällä”, mutta rasva% oli lähtenyt nousuun sitten viime mittauksen. Edellisestä mittauksesta on aikaa jo ainakin pari vuotta. Lihasta kropassani oli noin 48 kg, joten “kropan kiristelyä” täytyy tehdä maltillisesti ja pitkäjänteisesti, jottei tingitä lihaksesta vaan rasvasta.

Peruspilarit ja liikuntatottumukset on kohdallaan, mutta ne asiat mihin kiinnitän jatkossa enemmän huomiota:

  • Syön vähemmän ulkona. Olen käynyt suht usein syömässä ulkona, etenkin lounaalla. Eli useammin eväitä töihin! Lounaspaikoissa, vaikka söisikin oikean lautasmallin mukaan, on todennäköisesti enemmän piilokaloreita ja lisäaineita ruoassa. Itse tehty ruoka takaa sen että tietää mitä oikeasti nauttii.
  • Alkoholin käytön minimointi. Viikonlopun kunniaksi on ollut ihana nauttia seurassa lasillinen viiniä hyvän ruoan kanssa. Sillä on kuitenkin suuri vaikutus stressaavasta arjesta palautumiseen ja unen laatuun. Joten jatkossa kerran kk, lasillinen tai kaksi on ihan fine.
  • Sokerin vähentäminen. Viikonlopun karkkiöverit pois. Arki meillä on sujunut aina hyvin, ilman karkkia tai sen kummemmin herkkuja. Kuitenkin raskas työviikko on palkittu usein perjantain kauppareissulla isolla irttaripussilla. Herkuttelu ei kuitenkaan mene kokonaan jäihin, vaan kohtuus mukaan ja palautellaan mieleen hyviä respetejä herkutteluun, kuten esim. tämä rahkapannari.
  • Enemmän kasviksia ja kasvisruokaa. Vähennämme entisestään punaisenlihan syöntiä ja lisäämme kasvisten määrää lautasella.
  • Riittävä yöuni. Maltetaan käydä riittävän aikaisin nukkumaan, jotta tulisi nukuttua joka yö 7-8 tuntia.
  • Säännöllisempi liikunta lapsiviikoilla. Kun meillä on lapset niin omat liikunnat ovat jääneet viikonlopulle tai ihan minimiin ja viikko vierähtää helposti lasten harrastuskuskauksissa. Se vaatii vain vähän lisää suunnittelua jotta saadaan pari liikuntakertaa mahdutettua arkeen myös meille aikuisille.

Joten näillä perusjutuilla, pienillä päivittäisillä ruokavalion korjausliikkeillä, säännöllisen liikunnan ja hyötyliikunnan lisäämisellä olisi tavoitteena tiristää vähän rasvaa ja muutama kilo kesään mennessä.

Tsemppiä kaikille uuteen viikkoon!

-Jenni E.