YHDEN AIKAKAUDEN LOPPU

YHDEN AIKAKAUDEN LOPPU

Olen rehellisesti sanottuna miettinyt monet kerrat mitä tänne kirjoitan. Mitä sanon erostamme. Tiedän ettei minun tarvitse sanoa siitä mitään. Mutta koska haluan jatkaa kirjoittamista niin tiedän etten voi vain ohittaa sitä. Julkisivu oli kuin kiiltokuva, mitä tämäkin blogi esitti. Mukana oli myös paljon puhdasta hyvää uskoa siitä että asiat voisivat asettua.

Olin tehnyt isoja liikkeitä – aika nopeasti. Ja jotenkin kaikki siihen liittyvä häpeä siitä että asiat eivät menneetkään niin kuin piti. En ehkä tehnytkään oikeita valintoja. En ehkä tuntenutkaan toista tarpeeksi.

Ensimmäinen viikko eron jälkeen meni sumussa, oli vaikea käsittää mitä kaikkea on tapahtunut, nytkö se sitten tapahtui. Epäilyä, surua, vihaa, pettymystä. Esirippu ei vain laskeutunut vaan se suorastaan romahti.

Sen jälkeen ajatukset ovat alkaneet asettua. Nykyhetki tuntuu todella hyvältä – rauhalliselta. Välillä joskus suuttumus vieläkin nostaa päätään ja olenkin yrittänyt ottaa kaikki tunteet vastaan ja kokea ne. Olen todellakin taas elossa.

Samaan aikaan tunnen suurta iloa ja onnea. Löysin siinä kaikessa sumussa itselleni ja pojilleni valtavan kivan kodin. Olemme asuneet uudessa kodissa jo useamman viikon ja olen sisustanut kotia ja tehnyt hankintoja. Jotenkin se parantaa.

Tottakai se kirpaisee että jo toisen kerran elämässä joudun luopumaan suunnitellusta tulevaisuudesta, ja sen tuomasta turvasta. Mutta samalla taas olen oppinut luottamaan tulevaan, ja siihen, että elämä todella kantaa. Lähempänä olen sitä, mikä tahdon olla itselleni ja muille. Hieman lähempänä taas sitä elämää, minkä tahdon itselleni ja lapsilleni suoda.

Tämä on henkilökohtaisin kirjoitus ikinä. Vaikka mielummin olisin halunnut ohittaa tämän kirjoituksen ja kirjoittaa vaikka uudesta upeasta ruskeasta nahkasohvasta, mikä kotiutuu meille muutaman viikon kuluttua. Oman elämän sanoiksi pukeminen tuntuu kuitenkin parantavalta. Ystävien, perheen ja tuttujen tuki ja lämmin vastaanotto on tuntunut suunnattoman hyvältä. Kiitos siitä.

Tuntuu kuin olisin herännyt henkiin. Elämä ei ole näyttänyt valoisaa puoltaan hetkeen, mutta elämä on välillä tällaista. Kurjilta jutuilta ei voi aina välttyä. Ymmärtää kuitenkin, että kaikki on väliaikaista ja itse voin valita tulevaisuuden suunnan. Ja se on ehdottomasti kirkkaampi ja valoisampi sävyiltään.

-Jenni E

LUPAUKSIA UUDELLE VUODELLE?

LUPAUKSIA UUDELLE VUODELLE?

Hei vaan pitkästä aikaa!

Blogihiljaisuus venyi ja vuosikin ehti välissä vaihtua! Onnellista Uutta Vuotta 2019 siis kaikille! Loppuvuosi meni hyvin vauhdikkaasti työkiireiden saattelemana ja joululoma tuli todella tarpeeseen. Nyt kuitenkin uuteen vuoteen on lähdetty erittäin hyvillä fiiliksillä. Tuntuu että tästä vuodesta tulee ihan SUPER ❤

Me vietettiin Joulua ensin kotiympyröissä kahteen otteeseen ja sitten Tapaninpäivänä ajettiin Lappiin. Myös yhdet pikkujoulut tuli juhlittua kavereiden kanssa. Vielä paluu jouluisiin tunnelmiin muutaman kuvan myötä.

Bliniherkkuja pikkujouluissa
Meillä oli tänä vuonna kotona savukalkkuna, kinkun sijaan. Älyttömän hyvää!
Siskon luona jouluaattona ❤
Olin kai ollut super-kiltti, kun tällainen paketti löytyi aatto-iltana kuusen alta.
Luis Vuitton
Yes, I like it !

Lapissa vietettiin joulua vol 3. Joulupukkikin kävi moikkaamassa ja tuomassa eksyneitä lahjoja, kun Lontoosta asti oli lapsia ja aikuisia käymässä. Lapissa kävimme päivittäin joko laskettelemassa tai hiihtämässä. Lisäksi saunottiin, nautittiin hyvästä ruoasta ja seurasta.

Kari Traa:n hiihtoasu oli joululahja itselleni 🙂 Ja poika sai uudet sukset ja monot, joita tietysti piti päästä testaamaan.

Näimme myös upeat revontulet yhtenä iltana. Mulla on työpuhelimena uusi iPhone XR, niin sillä sai hyviä kuvia myös pimeässä.

Sydämenmuotoisia revontulia ❤

Vuosi 2018 tuntui menevän paljon nopeammin kuin edeltäjänsä – eikä ihme. Pikakelauksella kun miettii vuoden tapahtumia, niin olihan niitä! Vaihdoin työtehtävää saman yrityksen sisällä kehitystehtävästä – myyntijohtajaksi. Matkustelin paljon. Kävin Teneriffalla lasten kanssa, Barcelonassa, Berliinissä ja Lontoossa omilla reissuilla sekä Lapissa Pyhätunturilla yhteensä neljä kertaa. Hui!

Uudelle vuodelle en tehnyt sen suurempia lupauksia, mutta toivon terveyttä, niin itselleni kuin läheisilleni. Tätä aion edistää pitämällä huolta riittävästä unen määrästä, liikunnasta sekä huolehtia terveellisestä ja monipuolisesta ravinnosta. Palautuminen ja stressitasojen pitäminen maltillisena on myös avainasemassa. Joten tästä vuodesta haetaan hieman rauhallisempaa.

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua!

-Jenni E.