VALONPISAROITA

VALONPISAROITA

Pikaiset heipat harmauden keskelle!

Viimepäivät ovat olleet aika lonkeronharmaita ja pimeä saapuu aikaisin. Yleensä marraskuu on itselle se haastavin kuukausi vuodesta, mutta ainakin toistaiseksi olen ollut yllättävän energinen. Olen yrittänyt repiä iloa ihan pienistä perusasioista ja toki vahvana tukena on ollut D-vitamiini, ruusunjuuri ja monivitamiinilisä.

Pyrin iltaisin käymään lenkillä, vaikka joskus lähteminen pimeyteen tuottaa vaikeuksia. Lenkin jälkeen on kuitenkin ihana olo, pää on tuuletettu. Iltarutiineihin kuuluu myös kupillinen teetä inkiväärillä, villasukat ja kynttilät. Vain Elämää -kausi oli myös osa meidän syksyn perjantai-iltoja. Tänään kun kävin lenkillä napsin lennosta alla olevat kuvat. Niistä tuli mieleen Vain Elämää kaudella kuultu laulu valonpisaroista, joka nyt soi iloisesti mun päässä.

valonpisaroita.jpgpimeäilta.jpg

Osa energiasta saattaa olla myös lähestyvän miniloman ansiota. Lähdemme Berliiniin muutaman yön reissulle. Emme ole aiemmin käyneet siellä, joten se tulee olemaan ihan uusi kaupunkituttavuus. Reissun suunnittelu on jo itsessään tuonut paljon iloa, kun on tutustunut kaupunkiin eri blogeja lukemalla ja tehnyt pientä suunnitelmaa. Teimme yhden pöytävarauksen suosittuun ravintolaan, mutta muuten ei ole aikataulua – on vain asioita ylhäällä ja sitten mennään fiiliksen mukaan.

Nyt jos on heittää Berliini-tipsejä, niin otamme ne ilolla vastaan! Luonnonkosmetiikka on kuulemma Saksassa halpaa, joten aiempi pelkkä käsimatkatavara-ajatus muuttui ja nyt meillä on myös ruumaan laittaa yksi laukku.

Energiaa viikkoon!

♥ Jenni E.

 

 

 

 

 

 

NAAVAPARTAISET KUUSIKOT JA RIITTEISET TUNTURILAMMIKOT

NAAVAPARTAISET KUUSIKOT JA RIITTEISET TUNTURILAMMIKOT

Tähän maanantaihin herättiin ihan erilaisilla voimavaroilla. Kello ei ollut aamulla soimassa, koska tämä päivä on vielä lomaa töistä. Puoliltapäivin pääsemme Petrin isän kyydissä Rovaniemelle ja jo iltapäivällä olemme taas keskellä etelän hulinoita.

Päivät täällä Lapin huomassa on tullut vietettyä ihanaa kaavaa noudattaen. Aamulla nukuttu niin pitkään kuin on tuntunut hyvältä – yleensä yhdeksän aikoihin noustu ylös. Aamiainen syöty kaikessa rauhassa ja siitä sitten pakkailtu retkieväät ja lähdetty luonnon armoille. Useiden tuntureilla vaellettujen tuntien- ja kilometrien jälkeen olemme löytäneet takaisin kotiin. Vaatteissa ihana savuntuoksu. Sen jälkeen on saunottu ja Petri on tehnyt illallista. Loppuilta onkin hujahtanut takkatulen ääressä jutustellessa.

Oravanpyörässä hiljaisuutta ja itseään ei tarvitse kohdata, vaan voi mennä turvallisesti virran mukana. Täällä sitä pohtii ajattelemaan elämää ja näitä kuuluisia ruuhkavuosia. Vaikkei tällä hetkellä kevennystä niihin ole näköpiirissä, niin ainakin meillä on tällainen korvaamaton irtautumispaikka. Ei sen kaikille tarvitse olla Lappi vaan se on jokaiselle omanlaisensa, tärkeintä olisi vain löytää se. Meidän irtautumispaikka tuntuu olevan täällä. Paikka jossa voimme hengähtää, muistaa taas keitä me olemme ja nähdä paremmin myös toisemme ja vahvistaa suhdettamme.

photo-28-9-2018-13-23-55.jpgsoutajasoutaja2

Perjantaina suuntasimme Soutajalle, joka on pieni tunturi täällä Pyhällä. Soutajalla ei mene selkeitä vaellusreittejä vaan jokainen voi tallata oman polkunsa. Koska tämä ei ole Kansallispuistoa, voi myös nuotion tehdä mieleiseen paikkaan.

nuotio.jpegPhoto 28.9.2018 13.36.58 (1)ruskaporoporoje

Kävelessämme kotiin päin Soutajalta törmäsimme Pyhäjärven rannassa poroihin. Tästä laumasta löytyi pari uteliasta ja rohkeaa yksilöä. Yleensä ne aina luikkii karkuun, kun yrittää mennä tekemään tuttavuutta. Mulla on vielä hakusessa se “poroääni” jolla saisin houkuteltua heitä luokseni.

Toisena päivänä patikoimme Noitatunturin ympäri. Noitatunturi on Saamelaisten vanha seitatunturi ja näin ollen pyhä paikka. Vaellusreitti on opasteissa merkitty mustaksi, eli vaativaksi. Haastetta aiheuttaa erityisesti juurakkoinen ja kivikkoinen maasto sekä jyrkkä nousu. Puuston loppumisen jälkeen jää vain lohkareista kivikkoa. Maisemat ovat niin upeat että se palkitsee kyllä raskaan nousun ja pienen tasapainoilun.

kuukkeli10.jpeg
Kuukkelit ovat aika rohkeita tai ainakin hieman ahneita lintuja. Muutama pullanmuru ja sulla on heti ystäviä 🙂
pic.jpeg
Oravalampi. Tästä alkaa kunnon kipuaminen ylös Noitatunturin huipulle. 
huippuruska
Kuvassa järven takana oleva pieni tunturi on Soutaja, jossa vaelsimme edellisenä päivänä. Tunturi jossa näkyy masto on Kultakero, eli siellä sijaitsee Pyhän laskettelukeskus. 

noitathuippu

 

alvaraalto.jpeg
Tästä jäätyneestä pienestä lammikosta tunturissa tuli mieleen Alvar Aallon muotoilemat maljakot. Alvar oli saanut inspiraatiota tuotantoonsa luonnosta. Täällä lapissa hieman jäätynyttä veden pintaa sanotaan riitteeksi. 
pyhänkaste
Pyhänkasteenputous, johon vesi tulee Karhukurua pitkin virtaavasta tunturipurosta. Lampi johon Pyhänkasteenputous laskee on 12 metriä syvä. 

pyhä-luostoosajääPhoto 29.9.2018 15.50.45.jpgensilumiPäivän aikana ilma muuttui aurinkoisesta pilviseksi ja paluumatkalla Noitatunturin reissulta saimme kokea myös ensilumen. Talvi on lähellä – se on aistittavissa täällä pohjoisessa. Illalla haravoimme vielä pihaa lehdiltä, sillä ne on tulleet alas puista ihan viimeisten päivien aikana.

Nyt meillä on ihanat savunhajuiset ulkovaatteet muistuttamassa ruskaretkestä. Paluu arkeen tapahtuu kunnolla vasta huomenna.

Tsemppiä viikkoon! 

♥Jenni E.