VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN

VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN

Heipsan! Tammikuu on luonnollisesti lupausten lunastamisen ja elämäntapamuutosten aikaa. Itsellänikin vuodenvaihde tietää aina tilinpäätöstä edellisestä vuodesta ja on siis huikeaa itsereflektoinnin aikaa. Niin kuin viimeksi kirjoitin, niin aion pistää enemmän tarkkuutta terveyteen ja hyvinvointiin.

Kävimme Petrin kanssa viime viikolla kehonkoostumusmittauksessa. Halusimme tietää millainen lihas, -rasva% ja -nestetasapaino tällä hetkellä kropassamme vallitsee. Painonhan näkee puntarilla ja sentit voi mitata mittanauhalla, mutta nyt oli syytä katsoa tilannetta tarkemmin. Ja hyvä että kävimme. Molemmilla meillä oli perustilanne kunnossa, kaikki lukemat ns. “vihreällä”, mutta rasva% oli lähtenyt nousuun sitten viime mittauksen. Edellisestä mittauksesta on aikaa jo ainakin pari vuotta. Lihasta kropassani oli noin 48 kg, joten “kropan kiristelyä” täytyy tehdä maltillisesti ja pitkäjänteisesti, jottei tingitä lihaksesta vaan rasvasta.

Peruspilarit ja liikuntatottumukset meillä on kohdallaan, mutta ne asiat mihin meillä kiinnitetään jatkossa enemmän huomiota:

  • Syödään vähemmän ulkona. Niillä viikoilla kun meillä ei ole lapsia, olemme käyneet suht usein syömässä ulkona. Myös kotiruokaa useammin evääksi töihin! Lounaspaikoissa, vaikka söisikin oikean lautasmallin mukaan, on todennäköisesti enemmän piilokaloreita ja lisäaineita ruoassa. Itse tehty ruoka takaa sen että tietää mitä oikeasti nauttii.
  • Alkoholin käytön minimointi. Viikonlopun kunniaksi on ollut ihana nauttia lasillinen tai kaksi viiniä hyvän ruoan kanssa. Sillä on kuitenkin suuri vaikutus stressaavasta arjesta palautumiseen ja unen laatuun. Joten jatkossa kerran kk, lasillinen tai kaksi on ihan fine.
  • Sokerin vähentäminen. Viikonlopun karkkiöverit pois. Arki meillä on sujunut aina hyvin, ilman karkkia tai sen kummemmin herkkuja. Kuitenkin raskas työviikko on palkittu usein perjantain kauppareissulla isolla irttaripussilla. Herkuttelu ei kuitenkaan mene kokonaan jäihin, vaan kohtuus mukaan ja palautellaan mieleen hyviä respetejä herkutteluun, kuten esim. tämä rahkapannari.
  • Enemmän kasviksia ja kasvisruokaa. Vähennämme entisestään punaisenlihan syöntiä ja lisäämme kasvisten määrää lautasella.
  • Riittävä yöuni. Maltetaan käydä riittävän aikaisin nukkumaan, jotta tulisi nukuttua joka yö 7-8 tuntia.
  • Säännöllisempi liikunta lapsiviikoilla. Kun meillä on lapset niin omat liikunnat ovat jääneet viikonlopulle tai ihan minimiin ja viikko vierähtää helposti lasten harrastuskuskauksissa. Se vaatii vain vähän lisää suunnittelua jotta saadaan pari liikuntakertaa mahdutettua arkeen myös meille aikuisille.

Joten näillä perusjutuilla, pienillä päivittäisillä ruokavalion korjausliikkeillä, säännöllisen liikunnan ja hyötyliikunnan lisäämisellä olisi tavoitteena tiristää vähän rasvaa ja muutama kilo kesään mennessä.

Tsemppiä kaikille uuteen viikkoon!

-Jenni E.

NAAVAPARTAISET KUUSIKOT JA RIITTEISET TUNTURILAMMIKOT

NAAVAPARTAISET KUUSIKOT JA RIITTEISET TUNTURILAMMIKOT

Tähän maanantaihin herättiin ihan erilaisilla voimavaroilla. Kello ei ollut aamulla soimassa, koska tämä päivä on vielä lomaa töistä. Puoliltapäivin pääsemme Petrin isän kyydissä Rovaniemelle ja jo iltapäivällä olemme taas keskellä etelän hulinoita.

Päivät täällä Lapin huomassa on tullut vietettyä ihanaa kaavaa noudattaen. Aamulla nukuttu niin pitkään kuin on tuntunut hyvältä – yleensä yhdeksän aikoihin noustu ylös. Aamiainen syöty kaikessa rauhassa ja siitä sitten pakkailtu retkieväät ja lähdetty luonnon armoille. Useiden tuntureilla vaellettujen tuntien- ja kilometrien jälkeen olemme löytäneet takaisin kotiin. Vaatteissa ihana savuntuoksu. Sen jälkeen on saunottu ja Petri on tehnyt illallista. Loppuilta onkin hujahtanut takkatulen ääressä jutustellessa.

Oravanpyörässä hiljaisuutta ja itseään ei tarvitse kohdata, vaan voi mennä turvallisesti virran mukana. Täällä sitä pohtii ajattelemaan elämää ja näitä kuuluisia ruuhkavuosia. Vaikkei tällä hetkellä kevennystä niihin ole näköpiirissä, niin ainakin meillä on tällainen korvaamaton irtautumispaikka. Ei sen kaikille tarvitse olla Lappi vaan se on jokaiselle omanlaisensa, tärkeintä olisi vain löytää se. Meidän irtautumispaikka tuntuu olevan täällä. Paikka jossa voimme hengähtää, muistaa taas keitä me olemme ja nähdä paremmin myös toisemme ja vahvistaa suhdettamme.

photo-28-9-2018-13-23-55.jpgsoutajasoutaja2

Perjantaina suuntasimme Soutajalle, joka on pieni tunturi täällä Pyhällä. Soutajalla ei mene selkeitä vaellusreittejä vaan jokainen voi tallata oman polkunsa. Koska tämä ei ole Kansallispuistoa, voi myös nuotion tehdä mieleiseen paikkaan.

nuotio.jpegPhoto 28.9.2018 13.36.58 (1)ruskaporoporoje

Kävelessämme kotiin päin Soutajalta törmäsimme Pyhäjärven rannassa poroihin. Tästä laumasta löytyi pari uteliasta ja rohkeaa yksilöä. Yleensä ne aina luikkii karkuun, kun yrittää mennä tekemään tuttavuutta. Mulla on vielä hakusessa se “poroääni” jolla saisin houkuteltua heitä luokseni.

Toisena päivänä patikoimme Noitatunturin ympäri. Noitatunturi on Saamelaisten vanha seitatunturi ja näin ollen pyhä paikka. Vaellusreitti on opasteissa merkitty mustaksi, eli vaativaksi. Haastetta aiheuttaa erityisesti juurakkoinen ja kivikkoinen maasto sekä jyrkkä nousu. Puuston loppumisen jälkeen jää vain lohkareista kivikkoa. Maisemat ovat niin upeat että se palkitsee kyllä raskaan nousun ja pienen tasapainoilun.

kuukkeli10.jpeg
Kuukkelit ovat aika rohkeita tai ainakin hieman ahneita lintuja. Muutama pullanmuru ja sulla on heti ystäviä 🙂

pic.jpeg
Oravalampi. Tästä alkaa kunnon kipuaminen ylös Noitatunturin huipulle. 

huippuruska
Kuvassa järven takana oleva pieni tunturi on Soutaja, jossa vaelsimme edellisenä päivänä. Tunturi jossa näkyy masto on Kultakero, eli siellä sijaitsee Pyhän laskettelukeskus. 

noitathuippu

 

alvaraalto.jpeg
Tästä jäätyneestä pienestä lammikosta tunturissa tuli mieleen Alvar Aallon muotoilemat maljakot. Alvar oli saanut inspiraatiota tuotantoonsa luonnosta. Täällä lapissa hieman jäätynyttä veden pintaa sanotaan riitteeksi. 

pyhänkaste
Pyhänkasteenputous, johon vesi tulee Karhukurua pitkin virtaavasta tunturipurosta. Lampi johon Pyhänkasteenputous laskee on 12 metriä syvä. 

pyhä-luostoosajääPhoto 29.9.2018 15.50.45.jpgensilumiPäivän aikana ilma muuttui aurinkoisesta pilviseksi ja paluumatkalla Noitatunturin reissulta saimme kokea myös ensilumen. Talvi on lähellä – se on aistittavissa täällä pohjoisessa. Illalla haravoimme vielä pihaa lehdiltä, sillä ne on tulleet alas puista ihan viimeisten päivien aikana.

Nyt meillä on ihanat savunhajuiset ulkovaatteet muistuttamassa ruskaretkestä. Paluu arkeen tapahtuu kunnolla vasta huomenna.

Tsemppiä viikkoon! 

♥Jenni E.